Matkoille osallistuneiden todistuksia


Alta löydät opintomatkoille osallistuneiden todistuksia siitä miten Israelin Pyhä on vaikuttanut heidän elämäänsä matkoilla, niille osallistuneiden ihmisten tai Israelin maan ja ihmisten kautta.

Matkalla toukokuussa 2023:

"Oli niin mainiota seurata Markuksen ja Andreyn yhteistyötä ja hänen sanomansa selkeätä tulkkausta eri hetkissä. Heidän rakkaus Israelia ja Jerusalemia kohtaan huokui kohti ja puhutteli. Israel tulee olemaan tästä lähtien kartallani ja ennen kaikkea sydämelläni aivan uudella tasolla. 

Matka oli minulle syväluotaava ja uudistava sisäisesti. Taakat kirposivat ja ilo ja riemu saavuttivat. Matka tuli minulle todelliseen ja syvään tarpeeseen. On kuin kuolemaisillaan ollut olisi herännyt eloon. Ja niin tapahtuikin, niin hengen, sielun kuin ruumiin tasoilla! 

Matka oli kuin aarreaitta ja se on nyt minun muistoissani joita valokuvat ja videot elävöittävät ja täydentävät. Koko ryhmä sointui yhteen ja hoiti omalla syvällä tavallaan. Oli myös paljon rukousta ja kokemus yhteisöön kuulumisesta. Jäin myös kaipaamaan ihmisvilinää ja tungosta Jerusalemin vanhan kaupungin kaduilla ja vilkasta rupattelua messiaamisen seurakunnan juhlakahveilla. Oli riemastuttavaa olla keskellä ihmisiä, Jerusalemissa ja seurakunnan kokouksessa." 

- Pekka, 19.5.2023


Matkalla syyskuussa 2022:


Opintomatkalle osallistunut ryhmä toukokuussa 2019 Kfar Nahumin (Kapernaumin) rannalla yhdessä Andrey Teplinskyn (seisomassa keskellä) kanssa.

Matkalla Israelissa marraskuussa 2019

Jasminan todistus

Herra on nostattanut Israelin sydämelle jo kauan aikaa sitten sekä rakkauden juutalaisia kohtaan. Heprean kielinen ylistysmusiikki on soinut kodissamme ja olen odottanut tilaisuutta päästä omin silmin näkemään ja kokemaan tuon odotetun Israelin maan. Nyt oli sen aika. Andreyn opetus syvensi ymmärrystä Israelista Jumalan suunnitelmassa sekä juutalaisten paluusta takaisin omaan maahansa. Rukouksen merkitys vahvistui Israelin kansan puolesta, jotta he löytäisivät Messiaansa ja sokaiseva verho poistettaisiin heidän silmiltään. Sain kokea Jumalan rakkautta juutalaisia kohtaan, ylitsevuotavaa rakkautta. Jumala antoi kokea sitä Isän sydämeltä valittua kansaansa kohtaan. Holokaustista selvinneiden vanhusten kohtaaminen ja palveleminen oli suuri ilo ja kunnia. Liikuttava kokemus. Tuo valo heidän katseessaan, ja saimme jakaa lämpöä toinen toisillemme. Se oli erittäin merkityksellistä omaan henkilökohtaiseen tuskailuuni holokaustin tähden. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin hymy ja halaus olivat enemmän kuin tuhannet sanat.

Ylistäminen Kehilat HaCarmelin seurakunnassa yhdessä eri kansojen kanssa oli kokemus, jolloin tunsin olevani osa suurta kokonaiskuvaa, mitä Herra on valmistamassa. Se on esikuva tulevasta. Saimme yhdessä ylistää ja kiittää, kohottaa kätemme Hänen puoleensa! "Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen. Halleluja!" Ps. 117

Pyhän Hengen läsnäolo matkalla oli voimallista ja Herra antoi henkilökohtaista vahvistusta useiden asioiden kautta. Opetukset varsinkin Jeshuan kastepaikalla Jordan-joella ja Öljymäellä olivat ainutlaatuisia kokemuksia muiden rinnalla. Sain seisoa siellä, missä Jeshua on seisonut ja katsella maisemaa, jota Hän on katsellut. Raamattua voin lukea aivan uudesta näkökulmasta käsin, kun paikat ovat tulleet lähelle. Jordan-joella puhuttiin uudesta aikakaudesta ja astumisesta uuteen viitaten Jeshuan kastamisen lisäksi Eliaan ja Elisaan. Tämä puhutteli omaa elämäntilannettani. Matkalla saimme jotain uutta virvoittavaa jokaisen ryhmäläisen elämään. kaikkien ryhmäläisten elämään.

En Gedin patikointi oli myös yksi matkan parhaita hetkiä. Erämaa, kalliot, polut, vesiputoukset - siinä olisin voinut viipyä ilman aikaa. Opetusta kirkkaan virtaavan veden äärellä. "Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." Joh.4:14.

Matka antoi enemmän kuin osasin odottaa. Herra on hyvä ja ihmeellinen.

----------------------------------------------------------------------

Echad - yksi

Helsingin lentokentän meteli ui korviin. Ajatukset risteilevät moneen suuntaan. Mitä tällä kertaa?

Jostain kuuluu kuinka joku kutsuu minua. Tuttu ystävä tunnistaa minut ja kutsuu luokseen.

Ryhmä alkaa kasautua, ja alamme matkamme.

Alamme matkamme monella tasolla. Moni tulee väsyneenä, rikkinäisenä. Moni tulee kysymyksiä täynnä. Moni tekee matkaa syliä kohti. Isän syliä, josta saa levon ja turvan. Israelin Isän.

Elämme janon aikaa. Elämme erämaa-aikaa. Kuljemme keitaalta keitaalle. Niitä nämä matkat tarjoavat, keidashetkiä. Ilon kukkuloita. Niin kuin peurat halajavat vesipuroille me kuljemme sielu haavoilla Elävää Jumalaa kohti. Turvallisen Herramme Jeshuan johtamana.

Me saamme astua vieraanvaraisuuteen. Saamme astua rukouksen ilmapiiriin ja ystävyyteen. Saamme kokea yllättäviä kohtaamisia ja uusia ystävyyksiä. Me tulemme yhdeksi. Me olemme yhtä. Sydän näkee sydämeen, henki tunnistaa hengen, sielu liikahtelee, haluaa kasvaa, ojentaa vapisevia käsiään, pyytää Isältä balsamia kaikkein arimpaan. Sisimpään. Salattuun, jossa tekee kipeää, mutta Jumalan rakkaus tulee. Isä näyttää millainen on oikea Isä. Isä antaa rakkautensa tulla ja tulvia. Muuri sulaa. Minä uskallan.

Saamme järisyttäviä tiedonsanoja kaukaa toisesta maasta, jossa uskollinen kantaja on vaalinut sanomaa. 18 kuukautta Herran viesti sydämessä. Mutta kenelle? Koska? Milloin? Silloin kun on Herran aika. Ja se osui meidän ryhmämme kohdalle. Kaksi ryhmää eri puolilta Eurooppaa kohtaavat, ja sydämet tulevat yhteen. Yhdeksi. Eri puolilta Eurooppaa. Jonkun työ toisella mantereella saa rohkaisun, joka ei jätä kylmäksi. Jumala ei jätä kylmäksi.

Saamme opetusta, joka lävistää sielun, nivelet ja ytimet. Saamme ammentaa Sanan arkusta, joka ravitsee suoraan Siionista. Elämme niin lähellä, olemme niin ytimessä, ettei järki ja mieli pysy perässä. Ymmärrys tulee myöhemmin. Mikä siunaus saada olla Jumalan maassa. Mikä siunaus saada kulkea siellä, missä Messias kulki. Mikä siunaus on saada tulla lähelle ja hämmästellä. Ihmetellä lapsen ihmettelyä.

Mikä siunaus saada tyhjentyä. Mikä siunaus saada tulla täytetyksi ja uudistetuksi Herran silmäterässä.

Ja lopulta. Ylistys joka nousee itsestään. Ylistys joka nousee yhdestä suusta. Sydän on raskaana ilosta. Se synnyttää hedelmää, joka murtaa astian joka haluaa tulla murretuksi. Herra saa tulla ja muokata uutta.

Tätä on Israel. Tätä on suuri Jumala. Ja miten vähään me yllämme omin voimin. Miten vähän me näemme ja ymmärrämme suurta Jumalaa. Ja miten paljon me näemme ja koemme pieninä Jumalan lapsina. Saamme killua sylilapsina Isän sylissä. Haavaa arastaa, mutta se paranee. Kipu häipyy. Tulehdus häipyy. Pian, vain arpi on muistona enää. Herra katsoo silmiin ja hymyilee. Hän antaa taivaskokemuksen, rauhan ja turvan. Hän näyttää voimansa turvallisen etäisyyden päästä.

Ole hiljaa ja tiedä, että minä olen Herra.

Tätä on Jumalan Kuningaskunta. Tämä on todellisuutta. Tämä on sitä oikeaa arkea. Elämää Herrassa. Ei se mikä maailmassa meitä ympäröi.

Me katsomme ikuisuuteen. Me tuomme palan Kuningaskuntaa tämän arjen keskelle.

Helsingin lentokenttä on hiljainen. Ajatukset risteilevät moneen suuntaan. Jostain kuuluu kuinka joku kutsuu minua. Tuttu ystävä tunnistaa minut ja kutsuu luokseen. Se on Herra. Israelin Messias. Minun Vapahtajani ja Pelastajani.

Ryhmä alkaa hajaantua, ja alamme matkamme.

Markus

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Matkalla Israelissa loka-marraskuussa 2018

Aaron todistus

Tel Avivin kentälle tultiin yöllä. Nyt oltiin sitten täällä, Israelissa, vielä tietämättä mitä on edessä -ei aivan tavallinen turistimatka.

Terminaalissa Andrey otti meidät vastaan ja huolehti meistä siitä eteenpäin kuin perheestään. Koin että oltiin pidettyjä vieraita jotka on kutsuttu kodin katon alle ja joiden kanssa jaettiin arkiasioita ja sydämen asioita.

Seurakuntavierailut ja Messiaaseen uskovien israelilaisten tapaamiset olivat mieleenpainuvia kokemuksia. Saatiin tuntumaa siihen miten he elävät ja millaisia haasteita heillä on.

Opetuskokonaisuus matkan aikana oli hyvin elävällä tavalla monipuolinen, ei vain sisällöltään vaan myös millä tavalla Sanaa käytiin läpi. Raamatun tutkielmat olivat Isämme Sanan katselua aidoissa tapahtumapaikoissa. Miten Raamatun henkilöt vaelsivat Jumalan yhteydessä, joskus eksyksissäkin, ja aina keskipisteenä Jumala Isämme, Hän joka vastaa lupauksistaan.

Oli hyvä oppia lisää siitä salaisuudesta mikä on Israelin merkitys meille tänään. Vähitellen alkoi aueta Jumalan korkeampaa näkökulmaa sen sijaan mitä ihminen näkee. Kun "minä olen rakkaani oma ja Hän on minua varten" niin silloin kiinnostaa se mitä rakkaani rakastaa ja mikä on Hänen taakkansa. On suurta saada olla siinä mukana mitä Isämme on nyt tekemässä.

Aaro Väätäinen


Israelissa toukokuussa 2018

Annen todistus

Jo lapsena ukkini istutti minuun Israelin siemenen. Hän kertoi Luvatusta maasta ja sen merkityksestä koko maailmalle.

Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi pyhäkoulussa ja myöhemmin koulussa. Uskoon tultuani Jeesukseen Kristukseen, syntieni sovittajaan kiinnostuin paljon myös Vanhasta Testamentistä.

Päästyäni tänä keväänä Riitan järjestämälle Carmel Streams matkalle Israeliin monet irralliset asiat ja tapahtumapaikat Jumalan sanasta saivat yhtymäkohdat.

Andreyn pitämät raamattutunnit avasivat ymmärrystä tiedollisesti ja hengellisesti. Minun ajatuksiini asettui kohdalleen Moorian vuorialue, Temppelivuorineen, Öljymäkineen, Getsemanen puutarhoineen ja Golgata. Tämän alueen merkitys ennen, nyt ja tulevaisuudessa saivat maantieteellisesti ja hengellisesti merkityksen. Jumalan suunnitelmat tälläkin alueella etenevät Hänen tahtonsa ja aikansa mukaisesti ja siinä juutalaisen kansan merkitys korostuu.

Andreyn opetus oli pitkälti suunnattu varustamaan meitä uskovia tähän päivään ja tulevaan aikaan. Opetus pohjautui Jumalan sanaan ja Hänen tahtoonsa ihmiseen nähden. Andrey halusi ohjata ja evästää meitä elämään yhteiskunnassa Jumalanvaltakunnan, kuningaskunnan jäseninä ilman, että teemme kompromissejä vastoin Jumalan ja Jeesuksen antamia elämänohjeita.

Jumalan sana kehoittaa meitä siunaamaan Israelia. Se tarkoittaa, että olemme juutalaisen kansan ystäviä, puhumme hyvää ja rukoilemme tämän kansan, Jumalan silmäterän puolesta.

Antisemitismin hengen (juutalaisvihan) noustessa taas, uutisointi on usein yksipuolisesti Israelia syyllistävää. Sen tähden meidän tulee pysyä totuudessa ja tuoda se rohkeasti esiin eri tilanteissa.

Juutalainen kansa on avainasemassa odottaessamme Yeshuan paluuta Öljymäelle. Sanoihan Jeesus itse Matteus 23:39: "Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

Anne Kolari

Riitan todistus

"Näin Jumala oli näiden vuosien ajan vienyt suunnitelmaansa eteenpäin ja valmistanut kaiken, mitä tarvitaan, että Hänen hyvä tahtonsa ja tarkoituksensa toteutuisi näiden matkojen kautta monien kohdalla."

"Syksyllä 2013 istuin ystäväni kanssa päiväkahvilla hotellimme terassilla Tiberiaassa, kun
sydämelleni laskettiin lause "sinä tuot ryhmiä Israeliin". Samalla ymmärsin, että nuo
matkat tulisivat olemaan Jumalan sanan opetusmatkoja jonkun Messiaanisen seurakunnan
yhteydessä. Ajattelin, ettei minulla ole mitään edellytyksiä toteuttaa tuota tehtävää. Minulla
ei silloin ollut minkaanlaisia yhteyksiä Messiaanisten seurakuntien kanssa Israelissa,
englannin kieleni oli aivan ruosteessa, ym. esteitä. Joten tavallaan unohdin asian vuosiksi.
Toisinaan se kyllä tuli mieleeni, etenkin kun vierailin Israelissa. Sitten keväällä v. 2016
tapasin Carmel Streams palvelutyön johtajan Andrey Teplinskyn. Kerroin hänelle tästä
ajatuksesta, joka oli edelleen sydämessäni. Keskusteltuamme asiasta, hän ilokseni totesi,
että hän tekee juuri tällaista palvelutehtävää. Kansakunnista tulee pienryhmiä viikon
opintomatkalle Israeliin, joita hän sitten opettaa mm. Jumalan suunnitelmasta Israelille ja
miten me voimme olla mukana tässä suunnitelmassa. Miten me voimme olla siunaamassa
Jumalan Israelia ja luoda ja vahvistaa yhteyttä Jeshuaan uskovien juutalaisten veljiemme ja

siskojemme kanssa. Näin Jumala oli näiden vuosien ajan vienyt suunnitelmaansa eteenpäin ja valmistanut kaiken, mitä tarvitaan, että Hänen hyvä tahtonsa ja tarkoituksensa toteutuisi näiden matkojen kautta monien kohdalla. Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan näille matkoille!"

Riitta


Markuksen todistus

"Mies puhkesi spontaanisti Shma Yisrael-lauluun, johon minä yhtä spontaanisti yllyin. Laulun päätteeksi halasimme ja siunasimme toisiamme. Musliminainen seurasi tapahtunutta sivusta suu auki, kädet sydämensä päällä. Sanoimme rukoilevamme että Israelin Jumala yhdistäisi meidät kaikki, ja että rukoilemme yhteyden puolesta, ja että rukoilemme myös muslimien puolesta. Nainen nyökkäsi haltioituneena ja oli ilahtunut näkemästään. Kauppias sanoi, että tämä nainen uskoo ainoastaan Allahiin, mutta jokin oli saanut hänet palkkaamaan hänet. Ja siinä me kaikki seisoimme, tuntien hetken aikaa iloa, rauhaa ja yhteyttä jota emme osanneet ennakoida. ."

Erottava väliseinä

Jerusalemin temppelien aikakausilla osoitettiin tarkkaan millä puolella temppelialuetta mikäkin ryhmä sai olla. Pakanoille osoitettiin omat esipihansa, samoin miehet erotettiin naisista.

Tämä erottelu on yhä tärkeää tämän päivän juutalaisuudessa; miehillä ja naisilla on omat paikkansa missä olla ja rukoilla. Tämä pätee myös kansoihin (goyim) ja käännynnäisiin. Itkumuurilla on väliseinä (mechitza), joka erottaa miehet ja naiset. Myös muslimeilla on omat tiukat karsinansa.

Jeshua tuli kuitenkin murtamaan nuo väliseinät. Hänessä me kaikki olemme yhtä (echad). Hänessä on yhteisymmärrys ja yhtenäisyys, jota emme omassa lihassa saavuta.

Syyskuun Israel-kiertueemme päättyi jälleen Jerusalemiin. Tällä kertaa saimme harvinaisen tilaisuuden nousta myös Temppelivuorelle ja muslimien hallinnoimalle Kalliomoskeijan alueelle. Tiukan turvatarkastuksen jälkeen tapahtui myös jotain vielä harvinaisempaa; vanha muslimimies tuli luokseni ja näytti Kalliomoskeijan ja Al-Aqsan kammioista kännykkäkuvia, joita tuskin kovin usein "vääräuskoisille" vilautellaan. Hän ohjasi minut syrjään, ja antoi luvan kuvata Al-Aqsan sisätiloja ikkunan läpi. En ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa, mutta näin jo kaukaa tämän vanhuksen tulevan minua kohti aikeenaan kertoa jotain. Hän puhui paljon mutta hiljaa, ja vaikka suurin osa hänen puheestaan meni ohi, sain samalla mielessäni ja hengessä julistaa Jeshuan veren voittoa ja Israelin Pyhän hallintavaltaa kaiken ylle, myös noiden kuvien jotka näin.

Lopulta vanhus erkani luotani yhtä vähin äänin kuin oli minua lähestynytkin. Sain ryhmäni kiinni, joskin pienen neuvottelutuokion jälkeen; alueen valvojat olivat sitä mieltä etten saanut kulkea yksin alueella, mutta pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen. Jatkoimme matkaa Kultaiselle portille, joka myös Messiasporttina tunnetaan. Öljymäen puoleisessa muurissa on Kultainen portti, jonka muslimit muurasivat umpeen vuonna 1530. Moni uskoo, että Messias saapuu Öljymäeltä Jerusalemiin juuri Kultaisesta portista. Kun ryhmämme kulki temppelialueen halki portin luo, sai yksi ryhmämme jäsenistä tekstiviestin: Afganistanissa keväällä siepattu suomalainen avustustyöntekijä oli vastoin odotuksia päästetty vapauteen. Tämä vapauden viesti tuli juuri kun saavuimme tälle Messiasportille!

Kierroksemme Temppelivuorella päättyi, ja jatkoimme matkaa Länsimuurille eli Itkumuurille (Kotel).

Tapani mukaan menin seuraamaan kuinka ortodoksijuutalaiset rukoilivat muurilla ja viettivät Bar Mitza-juhliaan. Menin muurin vasemmalla puolella sijaitsevaan rukousluolaan, joka on yleensä täynnä. Luola on ns. Wilsonin kaari, joka on Länsimuurin pohjoisnurkkauksessa sijaitseva pitkä holvimainen portti. Tunsin kummallista haikeutta siellä kävellessäni, ja jatkoin epämääräistä vaellustani eteenpäin. Tällä kertaa menin aivan tilan perälle saakka. Jostain syystä kiinnostuin siellä näkyvistä portaista, ja halusin selvittää mihin ne vievät.

Portaiden yläpäässä odotti näky, jota en osannut odottaa; siellä seisoi pieni, noin viisivuotias pelokas tyttö. Ihmettelin miten hän oli päässyt tälle puolelle, olihan paikka vain miehille. Kiipesin tytön luo, ja huomasin tytön jääneen lukkojen taakse. Toisella puolella ovea oli naisten tila (josta ilmeisesti naiset ja perheet saivat seurata ikkunan läpi luolassa pidettäviä Bar Mitza -menoja).

Tyttö oli selvästi ollut siinä jo pitkän aikaa, ja kun hän näki että nyt hänet oli havaittu, alkoi hän panikoimaan ja itkemään äänekkäästi. Huusin oven läpi naisten puolelle. Lopulta avunhuudot kuultiin ja yksi naisista tuli oven taakse. Yhdessä tämän juutalaisnaisen kanssa purimme erottavan väliseinän.

Lisää naisia tuli ovelle, ja myös tytön äiti oli joukossa.

Mutta samassa tapahtui jotain odottamatonta: tytön isä nousi portaat ylös. Wilsonin kaaressa oli ollut kova hälinä, eikä huutoni ollut vetänyt muita uteliaita sieltä puolelta. Kun mies lähestyi tyttöä kysyin oliko hän tämän isä. Mies kaappasi tytön hellään syleilyynsä ja nyökkäsi. Sen sijaan että mies olisi vihaisena nuhdellut tyttöä seikkailustaan ja sysännyt tätä takaisin naisten puolelle, otti hän tyttärensä syliinsä, laskeutui rappuset alas ja käveli läpi tuijottavan miesjoukon. Kaksikko jatkoi luolasta ulos aurinkoon. Seurasin näkyä haltioituneena, sydän sulana.

Mies purki tyttärensä kanssa erottavan väliseinän.

Myöhemmin astelin pieneen uskonnolliseen juutalaispuotiin Jehuda-kadulla. Kauppaa piti vanhempi herrasmies, ja tällä oli musliminainen apulaisenaan. Yksi ryhmämme jäsenistä hankki seder-lautasen kaupasta, ja toimin tulkkina hänelle. Päätimme siunata kauppiasta antamalla hänelle vaihtorahat "kahvikassaan", josta kauppias ilahtui kovin. Seurasi lyhyt ystävällismielinen keskustelu, jolloin kerroimme olevamme Suomesta ja siunaavamme Israelia. Mies puhkesi spontaanisti Shma Yisrael-lauluun, johon minä yhtä spontaanisti yllyin. Laulun päätteeksi halasimme ja siunasimme toisiamme. Musliminainen seurasi tapahtunutta sivusta suu auki, kädet sydämensä päällä. Sanoimme rukoilevamme että Israelin Jumala yhdistäisi meidät kaikki, ja että rukoilemme yhteyden puolesta, ja että rukoilemme myös muslimien puolesta. Nainen nyökkäsi haltioituneena ja oli ilahtunut näkemästään. Kauppias sanoi, että tämä nainen uskoo ainoastaan Allahiin, mutta jokin oli saanut hänet palkkaamaan hänet. Ja siinä me kaikki seisoimme, tuntien hetken aikaa iloa, rauhaa ja yhteyttä jota emme osanneet ennakoida.

Yhdessä me purimme meitä erottavan väliseinän.

Jotain tapahtui tuona päivänä sisälläni. Uskon, että jotain alkoi tapahtua myös monen muun sisimmässä tuona päivänä.

Herra on hyvä.

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Messias Jeshua, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä."

(Ef. 2:14-22)

25.9.2017, Markus Nurmesniemi  

Anna-Maijan todistus

"Suuresti oli antia matkasta, erityiseti hengellisesti ja ryhmän yhteyden kokeminen oli erityistä . Silmien kautta oli myös niin paljon nähtävää, että sulatteluunkin menee tovi. Israelissa käyminen avasi näkemään uusia asioita raamatusta ja syvensi ymmärtämystä Israelin kansan vaiheista ja myös Israelin tulevasta kunniasta. Raamatun paikkojen konkreettinen näkeminen avaa myös raamattua eläväksi."

"Israelissa opintomatkalla!

Matkaviikkomme oli 8-16.9.2017. Kentällä meitä oli vastassa Andrey, joka vei meidät Haifaan Vierastalo Beit Jedidjaan. Lauantaina suuntasimme Kehilat HaCarmel seurakunnan Jumalanpalvelukseen. Siellä oli hyvin kansainvälistä väkeä, joista näkyi iloisuus ja sydämen aito ylistys ja välittäminen. Sen jälkeen suuntasimme profeetta Eliaan vuorelle, jossa oli opetus, kuinka Eliaan Jumala osoitti olevansa todellinen Jumala.

Tältä vuorelta oli näkymä Harmagedonin laaksoon, joka oli vaikuttavan laaja alue. Siellä elin Ilmestyskirjan loppunäyttämön tapahtumia mielessäni, niin kuin Raamattu niistä ilmoittaa.

Room. 11:stä luvusta saimme syventävää opetusta öljypuuhun oksastamisesta, jota opetti Peter Tsukahira. Tämä luku sai mieleni pohtiman, mikä on meidän roolimme Israelin suhteen.

Matkaamme sisältyi retkipäivä Galileassa, jossa saimme opetusta vuorisaarnasta. Oli ihmeellistä ymmärtää, että paikassa, josta Jeesus opetti suurelle joukolle, oli luonnollinen kaiku. Ääni kantautui luonnon muotojen ja Genesaretin järven yhdistelmästä. Joten suuri kansan paljous kuuli Jeesuksen opetuksen kauas. Siihen aikaan ei ollut kovaäänisiä.

Israelin pohjoisrajalla vietetyn mielenkiintoisen päivän jälkeen siirryimme suoraan Jerusalemiin.

Jerusalemissa pääsimme käymään Temppelivuorella, josta katselimme Öljymäelle, johon Herra palaa takaisin, kuten Sak. 14. luku kertoo.

Vaikuttava käynti oli myös Yad Vashem -holokaustimuseossa. Itse koin, että paikka tulee katsoa ja käydä läpi, vaikka se onkin todella surullista ymmärtää ja hyväksyä, että tämä kaikki on todellakin tapahtunut.

Suuresti oli antia matkasta, erityisesti hengellistä ja ryhmän yhteyden kokeminen oli erityistä.

Israelissa käyminen avasi näkemään uusia asioita Raamatusta ja syvensi ymmärrystä Israelin kansan vaiheista ja myös Israelin tulevasta kunniasta.

Myös Raamatun paikkojen konkreettinen näkeminen avaa Raamattua eläväksi."

Anna- Maija