Blogi - kuukausittaisia tekstejä

Maaliskuu 2022

Nyt on aika loistaa!

"Jumala, kuule minun huutoni, kuuntele tarkoin rukoustani. Maan äärestä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea" (Ps. 61:2,3, RK).

Aika, jossa elämme, on ainutlaatuinen. Tämä on suurten haasteiden ja muutosten aikaa. On perin helppoa jäädä uutisten vietäväksi ja alkaa ajatella lihan mielen mukaan sen sijaan että meillä olisi Messiaan mieli. Monet kristityt korottavat äänensä ja syyttävät ihmisiä ja poliitikkoja sosiaalisen median kautta vieläpä nimittäen muita uskovia tekopyhiksi. 

Rakkaat ystävät, jos annamme tämän aikakauden hengen vallata huomiomme, se irrottaa uskon silmämme pois uskomme kohteesta, Herrasta. Saatamme menettää voitelumme rauhantekijöinä ja alkaa kulkea massan mukana. Ja lopulta menetämme suolaisuutemme.

Meidän pitäisi oppia irrottautumaan uutisista ja pyrkimään lähemmäksi Herraa. Kun olemme Hänen kanssaan taivaallisissa, me saamme voimaa, viisautta ja rakkautta palvellaksemme muita. Jos laiminlyömme läheisen yhteyden Herraan, kadotamme lopulta voimamme olla todistajia, olemme irti leikattuja Viinipuusta emmekä enää kanna hedelmää Kuningaskunnalle. Meidän täytyy alati muistuttaa itseämme kutsustamme Jumalan valittuna kansana - olla valona ja suolana ja tehdä opetuslapsia.

Sydämeni murtuu, kun näen, mitä Ukrainassa tapahtuu. Ihmisten maksama hinta ja tuho tuottaa suurta tuskaa. Mutta sydäntäni murtaa yhtä paljon, kun kuulen maailman toistavan: "Venäläiset ovat pahoja". Olen yhteydessä moniin Kristus-keskeisiin, Hengen täyttämiin seurakuntiin Venäjällä, ja minulla on siellä myös sukulaisia. Autan parhaani mukaan ukrainalaisia, autan lähettämään varoja yksityisille, rukoilen heidän tilanteensa puolesta ja lohdutan ja palvelen niitä seurakuntani jäseniä, joilla on ukrainalaiset juuret, mutta pidän myös yhteyttä Kristuksen ruumiiseen Venäjällä. Monet ovat siellä hämmennyksen vallassa. He ovat kyllästyneet ja väsyneet poliittiseen hallintoon, mutta he rakastavat maataan. He eivät aloittaneet tätä sotaa, he rakastavat Jumalaa ja ovat uskollisia Hänelle. Kun Venäjä nyt enenevässä määrässä joutuu eristetyksi maailmasta, venäläisillä on lopulta toivo vain Jumalassa.

Meidän tulisi esirukoilijoina oppia pitämään erillään hallitus ja kansa. Meidän tehtävämme on auttaa ensin uskon veljiä ja sisaria ja etsiä sitten tilaisuuksia auttaa muita. Jumalan edustajina meidän tulisi kysyä Häneltä kaksi kysymystä: "Herra, miten voit käyttää minua ja mitä Sinä odotat minulta?" Uskon, että nyt on aika meidän loistaa Herran valoa, ja yhdessä me voimme siirtyä eteenpäin meitä ympäröivistä jännitteistä huolimatta. Kaiken sekasorron keskellä me voimme huutaa: "Herra, auta minua olemaan siunauksena lähimmäisilleni ja olemaan vastaus heidän ongelmiinsa. Auta, etten kadota silmistäni Sinua enkä yhteyttä Sinuun. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea!"

Pitäkäämme yhtä ja palvelkaamme Herraa palavammin kuin koskaan ennen!

Perheelleni ja minulle teidän ystävyytenne ja tukenne on kallisarvoista. Vuodattakoon Hän läsnäoloaan ja siunauksiaan teille jokaiselle. Antakoon Hän teidän kokea parantavan kosketuksensa, ehdottoman rakkautensa ja armonsa tänä aikana!

Monin terveisin Karmelvuorelta, Andrey Teplinsky